Niissä oppiaineissa, joissa olen tehnyt menetelmäopintoja, on ollut ongelmana se, miten luennoilta ja kirjoista saadut tiedot pystyy yhdistämään omaan tutkimustyöhön. Historiassa ongelma, tai nykykielessä pikemminkin haaste, on vielä se, ettei tiettyä teoria- tai menetelmäpatteristoa juurikaan ole. Tai ehkä todenmukaisempaa on sanoa, että patteristo on, mutta se ei ole mikään tietty ja pysyvä. Toisin sanoen tutkimukseen tulisi valita ja siinä käyttää niitä menetelmiä ja teorioita, jotka sopivat omaan aiheeseen ja tutkimuskysymyksiin ja palvelevat juuri kyseisen tutkimuksen tavoitteita. Teorian tai menetelmän voi, ja todennäköisimmin joutuu (tai saa, riippuen lähestyykö asioita positiivisesti vai negatiivisesti) lainaamaan, ottamaan tai varastamaan toiselta tutkimusalalta ja pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa muokkaamaan itselleen sopivaksi.
"Menetelmä on se, millä tavalla lähteitään käsittelee", kyllä, kuulostaa järkevältä ja loogiselta, mutta: miten osaan valita juuri oikean tai oikeat menetelmät omaan tutkimukseeni, miten löydän niiden lähes loppumattomasta suosta ne parhaimmat ja käyttökelpoisimmat ilman, että hukkaan liikaa aikaa niiden läpikäymiseen ja niihin tutustumiseen?
Lisäksi on menetelmäopintoja ja menetelmäopintoja. Pari vuotta sitten olin aineopintojen menetelmäopintojen kurssilla, jossa sekä luentojen punainen lanka että teorian ja käytännön yhteys jäivät löytymättä. Luennot koostuivat suurimmaksi osaksi power point -dioille kerätyistä sitaateista ja sekalaisista palasista sieltä täältä. Kurssi ei varsinaisesti lisännyt itsevarmuutta ja luottamusta omiin kykyihini proseminaariin mennessäni.
Toisaalta on vaikea kuvitella massaluentotyyppistä menetelmäopintojen kurssia, joka palvelisi kaikkia luennolla istujia. Jos teoria tai menetelmä tulisi valita aina omaa tutkimuskysymystä ja tutkimuksen tarkoitusta ja tavoitteita silmällä pitäen, on hankala saada noin kymmenen puolentoista tunin luentokerran kurssista sellaista, että jokaisella olisi varma olo alkaa tehdä omaa tutkimusta, vaikkapa sitten proseminaariesitelmää.
Eilen alkanut syventävien opintojen menetelmäkurssi tuntuu toimivan paremmin - ainakin etukäteen esitettynä kurssin sisältösuunnitelmana. Pienryhmäopetusta, parityönä tehtävä menetelmäesittely, jonka menetelmä tai lähestymistapa valitaan omien graduaiheiden perusteella ja kirja-analyysi väitöskirjasta. Kuulostaa järkevältä ja hyödylliseltä, ehkä hyvinkin omaa tutkimusta palvelevana.
(On ihan pakko lisätä vielä loppuun yksi itsestäänselvyys. En voi itselleni mitään. Ohjaus.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti